Alla maksalaatikkonakkiraejuustonappulakakku, joka pikkisen levisi jo kaatovaiheessa..

Päivänsankaritar  Ronja-Ropeli-Rollero-Romppeli-Roope-Rompsukka-Pupu-Tyttö rakkaalla lapsella kun on monta nimeä..

Pitihän se kakku sitten jakaa myös Remun kera, joten tässä vielä ennen h-hetkeä molempien poseeraus.. Tipat kakkujen edessä on Rouvan kuolatippoja..

Ahmimiskilpailu ja sen voittaja on ...

Yllätys Yllätys, kukas muu kuin Ronja! Jeeee..

Hyvää syntymäpäivää siis myös Karkki, Rasta, Laku ja Ossi!

Lauantaina päivät virallisesti alkoivat. Ihmisiä koirineen alkoi pikkuhiljaa valua paikalle ja ensimmäinen ryhmä aloitti agilityn. Sanna oli järkännyt meille oman agitreenarinsa Timo Rannikon, joka oli varsinainen guru, opettamaan agilitya. Häneltä saatiin uutta näkökulmaa agiin, joka muutenkin on mulle vielä musta aukko alkeiskurssin vasta käyneenä. Timo jaksoi jokaiselle vetää kunnon treenit ja selittää juurta jaksain ongelmakohtia sekä opettaa rataa. Hikihän siinä hommassa tuli, kun kerrattiin ja kerrattiin suoritus niin että se lopulta onnistui hyvin. Kyllä vähän jännitti, kun olen yhtä ketterä kuin kananmuna, niin välillä kädet näytti toiseen suuntaan, jalat toiseen ja nenä kolmanteen. Yritä siinä sitten syyttää koiraa omista virheistä.. :) Meidän osuus käytiin kunnon auringon paahteessa ja oltiin odoteltu pitkään, joten Ronja olikin aika naatti, eikä näin ollen tehty kovinkaan montaa pätkää, mutta kyllä me varmaan parikymmentä minuuttia silti siellä radalla oltiin. Oli ihan mahtava päästä seuraamaan myös muiden suorituksia. Timo jaksoi kymmenisen tuntia melkein yhteen soittoon treenata meitä! Iso Kiitos hänelle! Samaan aikaan hakuporukka lähti metsään, sekä jälkiporukka teki jälkiä pellolle. Illalla vielä halukkaat saivat tehdä esineruutua.

Ronjan ja Remun sukulaisia olikin paikalla viidessä polvessa, kun paikalla oli Ceni, Zafi, Luna, Ronja, Rasta, Karkki, sekä Ronjan lapset Remu, Aku, Dora ja Rastan tytär Pinni. Otettiin yhteiskuva Lunasta lapsineen, jonka liitän kunnes sellaisen saan itselleni.

Illalla sitten saunottiin ja grillattiin yöksi jäävien kanssa ja pidettiin hauskaa nuotiokatoksessa istuen. Nauru raikasi ja sitten yksi pitkäkoipihämähäkki meinasi pilata meikäläisen illan kiipeämällä olkapäälle irvistelemään.. Paniikkikohtaushan siitä seurasi, mutta sain koottua itseni.. YÖK!! Ai miten niin INHOAN niitä yököttäviä otuksia? :) Nyt jo voin taas nauraa koko episodille..  Päivällä Sanna ja Raimo tarjosivat kakkukahvit ja Rimpin Anna hankki heille t-paidat Concurrido-logolla sekä Sannalle kahvimukin samaisella logolla. Minä puolestani tein kortin johon Nina runoili kivan runonpätkän.

Sunnuntaina tuli uusia ihmisiä koirineen ja jatkettiin agilityllä ja tehtiin myös esineruutua. Opin uusia nimiä liikkeille, vaikka en taida enää puoliakaan muistaa.. :) Tuli todella paljon asiaa agilitystä joita onkin kiva päästä testaamaan omassa agiryhmässä. Ilmat oli todella suosiolliset, vettä taisi ripsiä muutaman minuutin ajan, mutta muuten aurinko paistoi täydeltä terältä. Vielä kakkukahvien merkeissä vietettiin juhlia ja pikkuhiljaa alkoi kotiinlähtöä yksi jos toinenkin tekemään. Kävin vielä heittämässä suhteellisen viileää vettä päälleni saunassa ennen lähtöä, koska treenatessa tuli suhteellisen hiki! Lähdin ajamaan kohti kotia kuuden maissa ja puolitoista tuntia matkaan meni. Nyt voi sanoa, että olo on mahtava ja todella väsynyt! Uni varmasti maistuu ensi yönä..

Kiitos vielä kerran Sannalle ja Raimolle mukavasta viikonlopusta, ja oli ihan huisia taas nähdä tuttuja ja myös uusia tuttavuuksia!

Kuva: Outi Harju

Lisää kuvia tulossa..

Ronjalla oli pari vuotta hännässä patti, joka viime sunnuntaina leikattiin pois. Se oli jonkinlainen kysta.Patti alkoi kasvamaan, joten leikkaus oli paras vaihtoehto. Leikkaus sujui onnistuneesti ja parilla itsesulavalla tikillä selvittiin. Rouva oli tokkurassa koko illan, mutta maanantaina jo oli oma itsensä, eli rökitti Remua ja ruokakin maistui. Illalla tapahtui jotain mitä ei ennen olekaan tapahtunut, ruoka ei kelvannut, joten taisi olla vähän krassea nukutuksesta.  Nyt taas häntä heiluu iloisesti, haava ei vuoda, eikä sitä ilmeisesti kovasti ainakaan olla nuoltu.

Tuomari oli Remusta tätä mieltä; Vielä hyvin nuoren ja ilmavan kuvan antava uros. Rungon tulee vielä kehittyä. Hyvä koko. Hyvänmallinen pää. Sopiva otsapenger. Hieman vaaleat silmät. Oikeankokoiset korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset kulmaukset edessä ja takana. Vielä pehmeyttä selässä. Sopiva luusto. Riittävä karvapeite. Liikkuu hyvin ja taitavasti esitetty.

Ja Ronjasta tätä mieltä; Erinomainen tyyppi ja koko mutta tulisi olla jäntevämmässä kunnossa. Ei ole tänään edukseen kun selkä pettää. (Tähän oli sanonut Anninalle, että olisi erin arvoinen koira mutta sillä on "rullaava selkä") Hyvänmallinen pää, keskiruskeat silmät. Hyvä kaula, suora olkavarsi. Hyvä runko. Riittävät takakulmaukset. Sopiva luusto. Riittävä karva. Normaalit liikkeet. Luonne ok.

Kiitos Annina esityksistä ja Raimo valokuvauksesta!

Käytiin vielä Ronjan kanssa Anninalla karvurissa ja hän leikkasi vielä otukselta karvat pois.

Tänään (sunnuntai) aamulla lähdettiin Ronjan kanssa kohti Lohjaa ja BH-koetta. Mammaa jännitti niiiiiiin paljon ja jo ennen lähtöä kulautin kauranversouutteet naamarista alas ja heti perille päästyämme uuden satsin, mutta ei se vaikuttanut odotetulla tavalla. Ilmoittauduin ja pöydällä oli luita mistä piti valita yksi ja ne oli numeroituja ja niinhän siinä kävi että oltiin eka pari. Ehkä onneksi näin, koska kaikki pääsivät läpi ja jos tuomari olisi nähnyt muut suoritukset niin meillä ei olisi ollut mitään toiveita.. No olisihan se sitten nopeasti ohi kun ollaan ekana parina.

Aloitettiin paikallamakuusta ja sekin vähän jännitti, että miten se laskee koiran intoa, haukutin sitä ensin että se vähän nousisi. Vein koiran paikallemakuuseen ja Ronja meni tosi hienosti maahan yhdellä käskyllä ja jätin sen siihen. Ihan loppuvaiheessa oli noussut istumaan, mutta se ei kuulemma vaikuttanut pisteisiin, koska tuomari antoi siitä erinomaisen. Hihnaseuraaminen meni todella hyvin, mutta se irtiseuraaminen, heti kun irrotin hihnan niin mun pään sisällä tapahtui jotain ja siitä se sitten lähti.. Ihmisryhmässä Ronja rupesi poukkoilemaan ja säikkymään niitä ihmisiä, ja kun lähdettiin liikkeelle niin alussa sain sen vielä mukaan, mutta lähes koko matkan rouva haahuili mun takana ja kerran jäi jopa haistelemaan.. Uudella käskyllä sain sen mukaan ja menin itsekin jo ihan sekaisin askelissa mutta päästiin loppuun asti. Sitten tuli jäävät liikeet ja eka meni hyvin, mutta maahanmenossa jäi istumaan, luoksetulo oli ripeä, mutta eteentulossa jäi vinoon ja onneksi tuli sitten hyvin sivulle. Sitten jäätiinkin jännittämään tuomarin kommentteja, tuomari nätisti sanoi kun ensin oli kehunut ekan koiran suoritusta, että tässä olikin sitten ihan erilainen pari.. :) Sanoi että rimaa hipoen kun alimmat läpipisteet on 42, saatiin 43! Mutta onneksi sillä ei ole väliä, vaan hyväksytty on HYVÄKSYTTY!

Kaupunki osuus olikin sitten ihan nakkijuttu, pyöräilijät, rullaluistelijat, sauvakävelijät, lastenvaunut ja häiriökoira ei saanut minkäänlaista reaktiota Ronjassa kuten ajattelinkin eikä kytkettynäkään kiinnittänyt ympärillä pörrääviin ihmisiin ja koiraan mitään huomiota, eli myös kaupunkiosuus oli HYVÄKSYTTY! Ja näin ollen saatiin sitten tunnus BH ja hieno pinssi.. Huoh.. Ja JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

Kuvia tulee myöhemmin..

Ronjan lempipaikka on ruokakupilla..

No tänään ennen hakutreenejä lähdettiin Ronjan ja Kaukon sekä Kaukon ihmisen kanssa Husön jäälle kävelemään, vähän hirvitti jo kävellä siellä,mutta selvittiin kuivana.. Heitin Ronjalle hanskan ilmaan ja rouvahan pomppas aika korkealle ja putosikin suoraan VASEMMALLE LONKALLE ja rupesi samantien kiljumaan ja pomppi kolmella jalalla eli samalla lailla kuin Remu.. Pelästyin tottakai, mutta kokeilin Ronjan jalan ja varpaat, niin kun päästin irti, niin johan rouva lähti taas pinkomaan kuin mitään ei olis sattunut. Ajattelinkin että nytkö tuli toinenkin jalkatoipilas, mutta onneksi ei. Otettiin hakutreeneissä helpommat treenit, kolme valmista pistoa, mutta ei jalka näyttänyt häiritsevän eikä nyt illallakaan. Näin nämä ovat kipukynnykseltään erilaisia, Remu ei edes vinkassut kun koipeen sattui, mutta Ronja kiljui kuin sikaa oltas oltu tappamassa vaikka lopputulos oli onneksi hyvä..