Saimme suloisen Zia neitokaisen hoitoon meille tortstaista lauantaihin. Neiti on Remua kaksi viikkoa vanhempi, joten menokin oli sen mukaista. Painittiin, leikittiin leluilla, painittiin, käytiin ulkona, painittiin, leikittiin, painittiin, äristiin ja puristiin, painittiin ja sitten vähän nukuttiin. Omistaja toi neidin torstai-iltana, eikä Zia edes tainnut huomata kun mamma poistui ovesta. Ulkoilut meni niin, että kävin pääsääntöisesti kaikkien kanssa erikseen, yksi hihnalenkki tehtiin kolmen koiran voimin ja päätin että se oli viimeinen yhteislenkki, kun kaksi pentua sinkoili joka suuntaan ja Ronja vaan haisteli.. Hihat oli sen verran solmussa, kun paikkaa piti vaihtaa kokoajan. :))) Kerran otin molemmat pennut mukaan, eikä sekään toiminut, kun olisi pitänyt saanut painia matkan varrella. Tosi reippaasti kakarat kulki yksinäänkin, kaikkea uutta piti tietysti ihmetellä, mutta häntä pystyssä ne kulki.. Oli kyllä tosi ihana tutustua viehättävään Ziiaan. Neiti heitti itsensä heti seljuulleen, kun sen lähelle meni ja häntä vispasi sellaista vauhtia että onnenpyöräkin jäisi toiseksi. Pusujakin tyttönen antoi urakalla, mutta kyllä Remu silti voitti neitosen pusuttelussa..

Kuvia tulossa myöhemmin..