Perjantaina suuntasimme auton nokan kohti Haminan Rotikkoa. Usko meinasi loppua loputtomalta tuntuvan metsätietä ajaessa, mutta onneksi Raimo ja Sanna olivat laittaneet hyvät ohjeet matkalle. Aloitimme kasaamalla alueen kentälle agility-radan. Sen jälkeen istuimme grillillä hetken aikaa ja pikkuhiljaa kaikki valuivat nukkumaan omiin mökkeihinsä.

Lauantaina päivät virallisesti alkoivat. Ihmisiä koirineen alkoi pikkuhiljaa valua paikalle ja ensimmäinen ryhmä aloitti agilityn. Sanna oli järkännyt meille oman agitreenarinsa Timo Rannikon, joka oli varsinainen guru, opettamaan agilitya. Häneltä saatiin uutta näkökulmaa agiin, joka muutenkin on mulle vielä musta aukko alkeiskurssin vasta käyneenä. Timo jaksoi jokaiselle vetää kunnon treenit ja selittää juurta jaksain ongelmakohtia sekä opettaa rataa. Hikihän siinä hommassa tuli, kun kerrattiin ja kerrattiin suoritus niin että se lopulta onnistui hyvin. Kyllä vähän jännitti, kun olen yhtä ketterä kuin kananmuna, niin välillä kädet näytti toiseen suuntaan, jalat toiseen ja nenä kolmanteen. Yritä siinä sitten syyttää koiraa omista virheistä.. :) Meidän osuus käytiin kunnon auringon paahteessa ja oltiin odoteltu pitkään, joten Ronja olikin aika naatti, eikä näin ollen tehty kovinkaan montaa pätkää, mutta kyllä me varmaan parikymmentä minuuttia silti siellä radalla oltiin. Oli ihan mahtava päästä seuraamaan myös muiden suorituksia. Timo jaksoi kymmenisen tuntia melkein yhteen soittoon treenata meitä! Iso Kiitos hänelle! Samaan aikaan hakuporukka lähti metsään, sekä jälkiporukka teki jälkiä pellolle. Illalla vielä halukkaat saivat tehdä esineruutua.

Ronjan ja Remun sukulaisia olikin paikalla viidessä polvessa, kun paikalla oli Ceni, Zafi, Luna, Ronja, Rasta, Karkki, sekä Ronjan lapset Remu, Aku, Dora ja Rastan tytär Pinni. Otettiin yhteiskuva Lunasta lapsineen, jonka liitän kunnes sellaisen saan itselleni.

Illalla sitten saunottiin ja grillattiin yöksi jäävien kanssa ja pidettiin hauskaa nuotiokatoksessa istuen. Nauru raikasi ja sitten yksi pitkäkoipihämähäkki meinasi pilata meikäläisen illan kiipeämällä olkapäälle irvistelemään.. Paniikkikohtaushan siitä seurasi, mutta sain koottua itseni.. YÖK!! Ai miten niin INHOAN niitä yököttäviä otuksia? :) Nyt jo voin taas nauraa koko episodille..  Päivällä Sanna ja Raimo tarjosivat kakkukahvit ja Rimpin Anna hankki heille t-paidat Concurrido-logolla sekä Sannalle kahvimukin samaisella logolla. Minä puolestani tein kortin johon Nina runoili kivan runonpätkän.

Sunnuntaina tuli uusia ihmisiä koirineen ja jatkettiin agilityllä ja tehtiin myös esineruutua. Opin uusia nimiä liikkeille, vaikka en taida enää puoliakaan muistaa.. :) Tuli todella paljon asiaa agilitystä joita onkin kiva päästä testaamaan omassa agiryhmässä. Ilmat oli todella suosiolliset, vettä taisi ripsiä muutaman minuutin ajan, mutta muuten aurinko paistoi täydeltä terältä. Vielä kakkukahvien merkeissä vietettiin juhlia ja pikkuhiljaa alkoi kotiinlähtöä yksi jos toinenkin tekemään. Kävin vielä heittämässä suhteellisen viileää vettä päälleni saunassa ennen lähtöä, koska treenatessa tuli suhteellisen hiki! Lähdin ajamaan kohti kotia kuuden maissa ja puolitoista tuntia matkaan meni. Nyt voi sanoa, että olo on mahtava ja todella väsynyt! Uni varmasti maistuu ensi yönä..

Kiitos vielä kerran Sannalle ja Raimolle mukavasta viikonlopusta, ja oli ihan huisia taas nähdä tuttuja ja myös uusia tuttavuuksia!

Kuva: Outi Harju

Lisää kuvia tulossa..